 |
| Kesä 2008 |
Ajattelin kertoa hiukan kuka ja millainen Minea tai tutummin Minni on.
Minnin päivät täyttyvät päiväkodista, kavereista ja piirtämisestä. Piirtäminen onkin Minnin intohimo, ihan pienestä asti hän on saattanut käyttää tunteja "kirjoittamiseen", värittelyyn ja piirtämiseen. Olen usein miettinytkin mistä tämä kiinnostus on saanut alkunsa, itse kun kirjoitan harakanvarpaita ja ainoa mitä itse osaan piirtää on tikku-ukot :) Erilaiset tehtäväkirjat täyttyvät meillä pikavauhtia ja aina pitäisi olla kynät ja paperia saatavilla kun inspiraatio yllättää. Minni alotti tänä syksynä 3-5-vuotiaiden lasten kuviskerhossa, en ollut edes ajatellut näin pienille järjestettävän tuollaista. Parempaa harrastusta ei voisikaan olla.
Shoppailu, kirppareiden kiertäminen, kahvilakäynnit, kaikki nämä kuuluvat Minnin elämään olennaisena osana. Ei ole siis mikään ihme jos Minni ilmoittaa haluavansa shoppailemaan. Asiantuntevasti vaaterekkejä selaava pikkuneiti huvittaa itseäni aika tavalla :) Minnin päiväkoti sijaitsee Hakaniemen torin kupeessa ja käymmekin silloin tällöin nauttimassa aamiasta torilla, se on joka kerta yhtä suuri elämys pienelle lapselle. Harmi vaan ettei äidillä ole useammin aikaa istuutua aamuisin alas nauttimaan rauhallisesta aamiaisesta.
 |
| Kesä 2010 |
Kavereita Minnillä on paljon ja hänen on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Minnin paras kaveri Saara on samanikäinen, mutta siihen yhtäläisyydet taitaakin loppua :) Saara on enemmänkin poikatyttö joka rakastaa mutaleikkejä, hevisaurusta ja rajumpaa menoa. Minni vastakohtana ei mielellään likaa itseään, rakastaa koruja ja pikkusieväilyä. Tämä parivaljakko on kuitenkin erottamaton, Saara valitettavasti asuu parin tunnin ajomatkan päässä meistä ja tapaamme harvemmin. Leikki alkaa kuitenkin välittömästi siitä mihin se viimeksi jäi, vaikka tapaamisen välissä olisikin vierähtänyt useampi kuukausi. Ihanaa katsoa kuinka tytöt kasvavat yhdessä nuoriksi naisiksi ja toivon (ja aion tehdä osaltani kaiken) ystävyyden säilyvän.
 |
| Syksy 2009 |
Jotta kukaan ei kuvittelisi minun pitävän lapsenani nukkea, niin kyllä Minninkin elämään niitä huonoja päiviä mahtuu. Hänen tapansa suuttua onkin harvinaisen rasittavaa, ei mitään äkillisiä raivokohtauksia (jotka häviäisivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin), vaan koko aikaista kitinää ja valitusta sekä pitkävihaisuutta. Itsepäinen tyttäreni eräänä aamuna sai päähänsä haluta torille syömään aamiaista, yritin kauniisti kertoa miksi juuri se aamu ei ollut sopiva. Ehdotin seuraavaa päivää, seuraavaa viikkoa, iltapäivää.. Mikään vaihtoehto ei ollut kyllin hyvä, hän oli päättänyt päästä juuri sinä päivänä. Emme menneet sinä aamuna torille ja Minni jaksoi jatkaa sitä kiukuttelua päiväkotiin asti, päiväkodissakin oli jatkanut kiukutteluaan lounaalle. Iltapäivällä kun menin hakemaan ensimmäiset sanat olivat "sä et vieny mua torille, mä oon vihanen". Vielä illan mittaankin hän jatkoi jankuttaa torikahveista. Onneksi seuraavana aamuna torikahvit oli jo unohtuneet :)
 |
| Syksy 2010 |
